Ehkä sinäkin olet ”uusi vuosi, uusi minä” -hengessä joskus pohtinut jonkin uuden tavan opettelua tai vanhasta eroon pääsemistä? Ehkä sama teema on pyörinyt mielessä jo useamman vuoden? Miksi oman käyttäytymisen muuttaminen on niin vaikeaa? Ja miten ihmeessä innostaa ja tukea toista ihmistä siinä?
Käyttäytyminen ja siihen vaikuttavat olosuhteet ovat monimutkaisia kokonaisuuksia. Haaste piilee myös ilmiön yksilöllisyydessä. Se, mikä estää aikeen etenemistä toiminnaksi, voi olla jokaisella omanlaisensa. Mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella. Viisastenkiveä ei kaiketi ole, mutta hyödyllisiä eväitä voi löytyä käyttäytymistieteistä. Tähän lyhyeen blogitekstiin halusin koota joitain nostoja pohdittavaksesi.
Neuvontaa, ohjausta vai jotain muuta?
Terveydenhuollon kontakteissa ollaan monesti ainakin jollain tasolla tekemisissä sen tosiasian kanssa, että ihmisen käyttäytymiseen pitäisi jollain tavalla pystyä vaikuttamaan. Oli sitten kyse uuden lääkityksen aloittamisesta, omahoito-ohjeiden annosta, tupakoinnin, ravitsemuksen tai vaikka liikkumisen puheeksi ottamisesta, kaikkien näiden taka-ajatuksena vaadimme toiselta osapuolelta muutosta arkeensa.
Ehkä tunnistat omastakin kokemuksestasi, että jos joku autoritäärisesti huomauttaa tavastasi tai julistaa siihen liittyviä terveysfaktoja, saattaa se lähinnä ärsyttää, turhauttaa tai herättää yleistä vastarintaa.
Kysy enemmän, neuvo vähemmän
Saattaakin olla hedelmällisempi lähestymistapa kysyä enemmän kuin neuvoa. Jos jostain, niin oman arkensa asioista potilas tietää paremmin kuin sinä, joten ensimmäisenä on hyvä luopua valta-asetelmasta. Potilaalla on ratkaisut, sinun tehtäväksesi jää auttaa havaitsemaan ne, hyväksyvässä ja luotettavassa hengessä.
Otetaan esimerkkinä liikkuminen – tärkeä osa keuhkosairauksienkin hoitoa. Aikuisväestöstä löytyy tuskin ketään, joka ei olisi vähintään yleisellä tasolla tietoinen fyysisen aktiivisuuden terveysvaikutuksista tai vähäisen liikkumisen ja paikallaanolon haitoista. – Kokeile kysyä, mitä potilas jo tietää ja mitä hän asiasta ajattelee.
Positiivisen kautta
Asiasi esittäminen positiivisen kautta voi olla toimiva lähtölaukaus yhteistyölle. Sanavalinoillakin voi olla merkitystä. Puhutko esimerkiksi sairauden aiheuttamista riskeistä vai toimintakyvyn säilyttämisen hyödyistä?
- Kysy, mitä potilas jo nyt arjessaan tekee ”oikein” ja kannusta jatkamaan. Tämä lisää pystyvyyden tunnetta.
- Kysy arjesta: Joskus potilaan voi olla vaikea itsekin huomata arkensa pieniä terveystekoja (samalla voi paljastua potilaalle merkityksellisiä asioita, joilla myöhemmin ruokkia motivaatiota). Missä arjen puuhissa liikkuminen tulee sivutuotteena? Esimerkiksi koiran omistajilla tulee automaattisesti hyötyliikuntaa päivittäin useampi kerta, toisilla lasten mukana pihaleikeissä tai vaikkapa erilaisten kotitöiden parissa – joskus todellisen arkiliikunnan määrä saattaa yllättää.
Mistä moti ja kuka asettaa tavoitteet?
Ammattilaisena sinulla saattaa olla mielessäsi terveyteen liittyviä tavoitteita, kuten vaikka verenpainetason alentaminen. Vaikka terveys on yleensä ihmisille tärkeä arvo, se ei kaikille riitä motivaation lähteeksi terveellisempiin elintapoihin.
Jos potilas kuitenkin konkreettisesti oivaltaa, että parempi terveys voi olla väline, jolla saavuttaa muita itselle tärkeitä asioita, saattaa tilanne muuttua. Tällainen omiin arvoihin sidottu tavoite ja omaehtoinen motivaatio voi johtaa parempaan muutokseen sitoutumiseen. Mitä henkilökohtaisempi tavoite, sen todennäköisempää myös toteutuminen on. Esimerkiksi ”Ensi talvena haluan pystyä hiihtämään 5 kilometriä pojanpoikani kanssa.” Sitten vain toimintasuunnitelma repsahduksenhallintakeinoineen ja omaseurantoineen kehiin.
Pienin askelin
Liian isoa palaa ei kannata haukata kerralla. Tämä pätee niin tavoitteisiin kuin toteutukseenkin. Onko oma tulokulmasi liikkumisen lisääminen vai esimerkiksi paikallaanolon vähentäminen tai istumisen tauottaminen? Riippuu tietysti potilaasta, mutta huomaatko eron?
Jos on kiire, yksinkertaisimmillaan voit kysyä: Mikä olisi pienin yksittäinen teko seuraavan viikon aikana, joka voisi kohentaa hyvinvointiasi?
Helppoa käyttäytymisen muuttaminen ei ole, eikä aina sen tukeminenkaan, mutta joskus jo pari oikein asetettua kysymystä voi liikauttaa kohti muutosta.
Hanna Renkola, sh, TtM, Filha ry
Näkökulmia keuhkoterveyteen –blogissa julkaistaan Filhan asiantuntijoiden sekä yhteistyökumppaneiden ajankohtaisia kirjoituksia keuhkoterveyden kysymyksistä.