Sairastaneen oma tarina
Heräsin pääsiäissunnuntaina outoon oloon, johon en kiinnittänyt aluksi suuremmin huomiota. Päivän aikana ilmaantui lievää lihassärkyä, päänsärkyä, vilutusta ja kurkkukipua. Koska työskentelen terveydenhoitoalalla, hakeuduin koronanäytteeseen, joka yllättäen olikin positiivinen. Ensimmäinen ajatukseni oli huoli siitä, olinko oireettomana töissä ollessani tartuttanut potilaita tai työtovereita tai vapaa-ajalla muita ihmisiä. Onneksi näin ei ollut päässyt käymään. Koska oireeni olivat lieviä, jäin sairastamaan kotieristykseen yhdessä oireettoman perheeni kanssa.
Ensioireiden jälkeen minulle ilmaantui kuivaa yskää, keuhkoissa tuntui epämiellyttävältä, menetin haju-ja makuaistini ja iho tuntui poikkeavan aralta. Kaikki oireet jäivät kuitenkin lieviksi ja haju- ja makuaistin menetystä lukuun ottamatta korjaantuivat viikossa, joten pääsin palaamaan töihin kahden oireettoman päivän jälkeen 1.5viikkoa sairastumisestani.
Perheeni on edelleen oireeton, mutta koska he ovat kauttani altistuneet koronavirukselle, heidän karanteeninsa jatkuu vielä 1.5viikon ajan eli yhteensä 3viikkoa. Jos heille ilmaantuu seuranta-aikana oireita, heistäkin otetaan koronavirusnäyte. Salaa toivon, että koko perheemme sairastaisi taudin nyt lievänä ”pois alta”. Harmillisesti vielä ei ole varmaa tieteellistä näyttöä siitä, että sairastettu tauti suojaisi uudelta tartunnalta. Tutkimukset ovat meneillään ja toivonkin, että taudin sairastamalla saisi immuniteetin edes muutaman kuukauden tai vuoden ajaksi.
Puolisoni kestää kotikaranteenin urhoollisesti, mutta päiväkoti- ja alakouluikäisiä lapsiani harmittaa, kun he eivät saa tavata ketään. Olimme hallituksen yleistä linjaa noudattaen rajoittaneet sosiaalisten kontaktien määrää jo ennen omaa sairastumistani, mutta lapsillani oli kuitenkin 2-3 vakiystävää, joita tapasivat pihalla päivittäin. Vaikeinta olikin ehkä kertoa lasten kavereille ja heidän vanhemmilleen, että perheessämme on koronavirus ja siksi emme voi olla kolmeen viikkoon yhteydessä. Jännitti, miten he uutiseen suhtautuvat ja kohdellaanko lapsiani vielä karanteenin jälkeenkin kuin spitaalisia. Toivottavasti yhteiset leikit saavat karanteenin jälkeen jatkua. Läheisille ja työtovereille kertominen sujui luontevasti ja he ovat suhtautuneet asiaan rauhallisesti.
Vaikka suurin osa sairastaa taudin lievänä, mediassa näkyvät lähinnä teho-osastoille joutuneet ja menehtyneet. Koenkin olevani onnekas, kun selvisin koronasta näin vähällä.